Annantalon Japani-päivä on jo traditio Annantalon taidekeskus järjesti 4.11.1993 - 9.1.1994 japanilaista kulttuuria esittelevän katselmuksen "Tokaido - Annantalon Japani-näyttely". Tuolloin saivat alkunsa kontaktit Annantalon Japani-päivän järjestäjien ja Japanilaisen kulttuurin ystävät ry:n jäsenten välillä. Muitakin Japani-aiheisia tapahtumia oli 1990-luvulla yleisölle tarjolla Annantalon taidekeskuksen toimesta. JKY puolestaan järjesti kulttuurikeskus Caisassa 14.12.1996 "Japanin kulttuuripäivän ja myyjäiset". Vuotta 1998 voidaan pitää varsinaisena Annantalon Japani-päivän aloitusvuotena. Edellisissä tapahtumissa mukana olleet soittelivat toinen toisilleen. - Olisiko tilaa kalenterissa, ehditkö tulla origamipapereiden, tussien, norilevyjen ja riisin, kukkien ja männynoksien kanssa? Saataisiinko musiikkiesitys? Entä Japani-henkistä keramiikkaa? Kyllä, sovittiin että sunnuntaina huhtikuussa. - Tehtiin juliste, kopioitiin se ja vietiin sopiviin paikkoihin, kuka minnekin, vaikka yliopiston ja lähikauppojen ilmoitustauluille. Kukin tiedotti mahdollisuuksiensa mukaan. Yleisöä tuli mutta harvakseltaan. Vuonna 1999 saatiin lisää ohjelmaa, kun Suomen Iaido-liitto lähti mukaan. Budo-esityksiä tulivat seuraamaan lukuisat alan harrastajat. Samoihin aikoihin aasialainen ruoka teki tuloaan Suomeen, ja japanilainen ruoka oli uusi trendi. Japanilaisten naisten yhdistys oli jo monissa erilaisissa tilaisuuksissa valmistanut ja tarjoillut japanilaista ruokaa - Annantalon Japani-päivästä tuli uusi haaste. Miten paljon tahansa susheja ja muita ruokia yhdistyksen jäsenet tekevätkin, kaikki herkut löytävät tiensä nautiskelijoiden suihin. Monena vuonna mietittiin erityistä teemaa, jonka ympärille päivä rakennettaisiin. Suunniteltiin ja toteutettiin näyttelyjä - esillä oli miekkoja, antiikkitavaroita, kimonoja, nyky-Japanin arkiesineitä. Näyttelyn tekeminen osoittautui kuitenkin raskaaksi, koska sitä rakensivat samat voimat, jotka suunnittelivat koko ajan isommaksi tapahtumaksi paisuvaa Japani-päivää. Yleisöä tuli 2000-luvulla tutustumaan Japani-päivään niin paljon, että yhä useammat Japaniin yhteydessä olevat tahot, yhdistykset ja yritykset, alkoivat kiinnostua. Annantalolla on tarjolla japanilaista kirjallisuutta, antiikkiesineitä, ruokatarvikkeita, astioita, matkoja. Halukkaat saavat tutustua yhdistysten toimintaan, teetaiteeseen, kukkien asetteluun, japanilaisiin peleihin, mangaan ja animeen, origamiin, hierontaan, bonsai -puiden kasvatukseen - esittelijöiden joukko on kasvanut jatkuvasti ja sen mukana yleisö. Eikä yleisön rooli ole olla vain passiivinen katsoja, vaan kiinnostuneet voivat itse kokeilla taitojaan monilla Japanin kulttuurin aloilla. Japanin suurlähettiläs on jo useina vuosina avannut tilaisuuden. Taistelulajien näytösten aikana juhlasalin tilat ovat osoittautuneet riittämättömiksi - osa yleisöstä seuraa esityksiä valkokankaalta toisessa tilassa. Vuosia Annantalon Japani-päivän järjestelyissä mukana olleena tuntuu nykyään välillä siltä, että vapaaehtoisvoimien kapasiteetti on venytetty äärirajoille. Järjestelytoimikuntaa ei voi kuitenkaan laajentaa, koska yhteyksien on oltava tiiviitä, suunnittelun ja päätöksenteon napakkaa. Osallistujien ja yleisön suuri määrä asettaa tiettyjä vaatimuksia järjestelyille. Tiedottamisessa pyritään täsmällisyyteen, tilan ja ajan käyttöä suunnitellaan etukäteen, koska tilaa ja aikaa on vain rajoitetusti. Suunnittelu alkaa itse asiassa siitä, että pidetään pienellä joukolla kritiikkipalaveri pian tapahtuman jälkeen. Mitä yleisö kritisoi? Missä oli ruuhkaa? Missä liian vähän ohjaajia? Saatiinko kehuja ja jos saatiin, niin mistä? Seuraavan kerran toimikunta kokoontuu reilusti ennen joulua, nyt katseet suuntautuneina uuteen tapahtumaan. Etsitään Annantalon muuhun toimintaan sopiva keväinen sunnuntai Japani-päiväksi ja tiedotetaan siitä edellisellä kerralla mukana olleille. Kun osallistujien joukko alkaa hahmottua, tehdään vähitellen yhä yksityiskohtaisempia tilankäyttösuunnitelmia. Budoesitysten teemaa ja esitelmien aiheita ja pitäjiä mietitään ja etsitään. Joulun jälkeen kokoonnutaan muutaman viikon välein. Työpajojen vetäjiä on joskus mukana. Vaikka ei varsinaista erityistä teemaa ylitse muun ohjelman ole viime vuosina valittu, tulee mukaan joskus jotakin uutta, joka nousee esiin. Tänä vuonna esimerkiksi mangaa ja ikebanaa oli entisiä vuosia näkyvämmin esillä, ja uutena aluevaltauksena No-teatterin esittelyä. Kun Japani-päivään on aikaa enää muutama viikko, painottuu tiedottaminen. Sähköposteja singahtelee todella tiheään kun tietoja tarkistellaan. Pari päivää ennen h-hetkeä tilanne rauhoittuu, ellei jotakin yllättävää satu, jotakin joka vaatii nopeita muutoksia, esimerkiksi peruutuksia tai kuljetusongelmia. Lauantaina tehdään kovaa työtä, järjestetään talo kuntoon ottamaan vastaan osallistujat ja yleisön. Sunnuntaina on ilo hyöriä mukana, kun tyytyväiset Japanin-ystävät valtaavat talon, ja illalla on ihana, väsynyt olo. Ulla Arjamaa, TOMO 2/2005